Onko onnellisuus määritelty valmiiksi yhteiskunnan normeihin niin, että jos siellä ei lue niitä perinteisiä luottamus,rehellisyys,terveys,perhe, ja muita "määriteltyjä" asioita sinä et voi olla onnellinen. Tai että sinun onnesi on kummallinen tai vähäisempi kuin muiden onnellisuus.
Päätin hetkeksi unohtaa perusasiat ja kun pistin silmäni kiinni...
Näen mielessäni kuplia talvisella pakkashangella jotka ovat puhallettuina saippuakuplista. Ne ovat jäätyneet siihen hangen pinnalle pienine lumihiutaleineen. Vastavalo paistaa kuplan takaa. Minä makaan kamerani kanssa kuplan vieressä suunnittelemassa kuvakulmaa, mitenkä valo osuu kuplaan ja kuinka kauniina luonnon omat koristehiutaleet pääsevät oikeuksiinsa kuvassa. Jään haaveilemaan kuinka kaikki ikuistuu kamerani muistiin.
Näen itseni myös tunturin päällä valokuvaamassa revontulia. Se tunne kun taivas kumisee ja maailman kauneimmat valot tanssivat taivaalla, lumi narskuu jalkojen alla ja oman huokauksenkin äänet kuuluvat.
Onnellisuus koostuu hetkistä. Ja jos niitä hetkiä on kokenut ja niistä tuntee saavansa voimaa ja iloa elämään voi sanoa olevansa onnellinen. Ainakin juuri sillä hetkellä kun kokee sitä tunnetta.
Minut tekee onnelliseksi hyvin arkiset asiat. Rakastan lappia ja sen luontoa. Metsässä oleminen, marjastaminen ja sienestäminen on syksyisin lempipuuhaani. Nuotion tekeminen on parhaita asioita retkellä kuin retkellä. Kameran takana viihdyn myös aina, oli kyse sitten eläimistä, ihmisistä, maisemista ja etenkin ruoasta. Ruoanlaitto tekee minut aina onnelliseksi. Tykkään suunnitella ja ideoida asoita. .
En tiedä teistä, mutta minulla on muutamia hetkiä elämässäni jotka tulen aina muistamaan. Joku tietty taivaankappale, auringonlasku tai revontulen kuva jotka ovat jääneet niin syvästi mieleen ettei niitä unohda.
Muistan erään päivän lapissa. Otin koirat mukaan ja lähdin valokuvaamaan kelopuita. Teimme ainakin tunnin mittaisen retken metsään ja kuvasin myös koiria. Näin maassa kuolleen sopulin, en vain koskaan tule unohtamaan miten haikealta se sopuli siinä maassa näytti kun sen pienet tassut olivat käpertyneet syliin ja pää vienosti kenossa, isot etuhampaat olivat näkösillä ja silmät kiinni. Se oli hyvin levollisen näköinen. En ollut surullinen vaan helpottunut että sopuli makaa siinä rauhaisan näköisenä eikä sillä ole hätää enään. Tunsin haikeaa onnellisuutta elämästä. Koska itse vielä siinä kamerani ja koirieni kanssa olin.
Vuosi päättyy pian. Taas on monia kokemuksia ajatusten kirjastoon kertynyt. Niin hyviä kuin huonojakin. Mutta tässä minä vielä olen. Juon aamukahviani iltapäivällä kuudelta ja kirjoitan teille. Eli kaiken pitäisi juuri nyt olla täydellisesti. Sitä vain ei aina arvosta näitä perusasioita jotka hyvin monelta ihmiseltä puuttuvat.Mutta onneksi sitä aina välillä pysähtyy huokaisemaan ja miettimään miten onnekas sitä onkaan tässä valtavassa pallossa pienen onnenhippustensa kanssa.
Tässä vielä ajatus joka pisti minut ajattelemaan jokin aika sitten:
"Pysäyttävän hetken tänään olen elämässäni kokenut.Halusin tämän jakaa teidän kanssa. Löysin sellaisen tunnnemyrskyn sisältäni jota en tiennyt olevan olemassakaan. Minun pikkusisko teki tänään töitä Säätiön kanssa nimeltään When you wish upon a star. Säätiö lennättää lappiin Napapiirille kuolemansairaita lapsia jotka ovat saaneet toivoa jotain viimeiseksi asiakseen elämässä. He haluavat tulla joulupukin maahan näkemään lunta ja talven ihmemaata. Minun pikkusisko lähetti tänään kuvan kun olivat menossa hakemaan lentokentältä lapsia (4) linja-autollista vanhempineen. Nämä pienokaiset matkustivat pitkän matkan sairaina vain siksi että halusivat toteuttaa jotakin heidän pienen maailmansa suuria ihmeitä ja toiveita.
Ja olivat olleet onnellisia ja nauttineet päivästä. Miten pienestä se onnenhippunen on koostunut ja rakentanut heille sydämiin, onnea ja iloa tuonut sillä hetkellä. Olen itse haaveillu jo vuosia pääseväni päiväksi kyseiseen tapahtumaan töihin. Haluaisin antaa kaikkeni ja iloita heidän kanssaan siitä hetkestä elämän viimeisillä hetkillä. Minä en vähästä yleensä hetkahda olen aika rautarouva tuon tunnepuolen kanssa mutta jotenkin tuntemattomat pienokaiset joita en ole koskaan nähnyt saivat minut ihan kyyneliin asti tänään.
En ole surullinen, olen onnellinen ja iloinen siitä että he saivat nauttia elämästä ja toive toteutui mutta samalla tunsin kamalaa haikeutta elämää kohtaan mitenkä äkkiä kaikki voi loppua. Toivon enkeleitä pienille matkaan ja perheille Hymiö heart . Ja kaikille jotka tämän kaltaista henkistä kipua joutuvat elämässä kokemaan. Luopumisen tuska on kovaa ja tuskallista. Se sattuu enemmän kuin fyysinen kipu."
Paras lahja on se että pystyy itsensä kanssa elämään niiden tekojen ja asioiden kanssa joita on tehnyt, koska loppupeleissä minä itse olen se ihminen jonka kanssa joudun elämään loppuun asti aina ja ikuisesti joka ikinen päivä.
Kun tämän tekstin lopussa ajattelen. Minä olen juuri nyt hyvin onnellinen. Kaikesta huolimatta mitä elämän tuulissa myllertää. Minulla on paljon sellaisia asioita mitä muilta puuttuu. Ja niistä minun pitääkin olla iloinen ja miettiä mikä tekee onnelliseksi eikä sitä mikä tekee surulliseksi.
Hyvä piiku!♡
VastaaPoistaPikkujenni
Kiitos PikkuJenni <3. :)
VastaaPoista