Satokausikalenterin päällimmäinen tarkoitus on tuoda ihmisille tietoon erilaisia hyviä vaihtoehtoja kasviksista joita kannattaa nauttia sekä suosia kausittain ja tietoa siitä mitä milloinkin kannattaa ostaa. Näin ollen kauppojen ei tarvitsisi varastoida niin hirveitä määriä ruokaa eri lajikkeita jemmaan mikä vähentäisi ruokahävikkiä. Jos kaupat ovat koko ajan pullollaan jokaista lajiketta se tarkoittaa myös sitä että hävitettävän ruoan määrä tulee olemaan iso.
Satokausikalnterin mukana tulee myös 150 kasviksen tiedot sekä kotimaisten että ulkomaalaisten sesongit maittain. Kalenteri on piristävän värikäs ja kun sitä edes katsoo tekee mieli hakea jotakin värikästä ja makoisaa syötävää.
Itse kun selasin kalenterin läpi kun se postista saapui niin huomasin miten hienosti sinne on laitettu myös tietoa näistä kasviksista. Kalenteriin on perinteisesti merkitty myös juhlapyhät, nimipäivät, liputuspäivät sekä kuunkierrot. Jokaiselle päivälle on myös jätetty tilaa omille muistiinpanoille. Mukaan tuli vielä pieni kirjanen vesistöjen herkuista kuvineen ja tietoineen. Siinä käsitellään kaloja sekä äyriäisiä.
Omia mietteitä ruoasta,
Olen jo pitkään pohtinut miten järjetön säädös on asetettu että jokin hedelmä tai vihannes ei ole myyntikelpoinen muotonsa vuoksi. Kyse on ravinnosta josta moni näkee kaiken lisäksi vielä huutavaa pulaa niin me täällä nakataan suuria määriä roskiin vain siksi että se ei täytä jotakin asetettua standardia. Onneksi asiaan on tullut muutoksia ja koko ajan tapahtuu lisää. Olkoon ruoka kaikkien ilona kippuraisena tai vinona :)
Suomalaiset ovat innostuneet kasviksista huraa ja jee. Vaikka itsekkin syön lihaa (toki tähän kuuluu valtava määrä kriteerejä) niin olen iloinen, että ihmiset innostuvat myös kasvikunnan tuotteista. Ei ole kovin terveellistä että kilo possunkylkeä yrittää epätoivoisesti joka päivä mahalaukussa sulaa marinaadin ja muiden hiilihydraattien kyllästämänä. Itsekkin ennen lukeuduin tähän porukkaan ja minusta tuntui että syöminen on välillä jopa pahasta kun tuli syötyä niin raskaasti ja isoja annoksia.
Tänään postissa tuli kirja jota olen pohtinut lukevani jo pitemmän aikaa. Kirja kertoo Mats-Eric Nilssonin näkökulmaa siihen mikä on Aitoa Ruokaa. Mies työskenteli yli 30 vuotta uutistoimittajana. Hän kertoo kirjassaan siitä kuinka paljon meille myydään kaupoissa tuotteita joissa lisäaineet juhlivat E-koodiensa kanssa kilpaa ja tuhoavat sen oikean herkullisen ruoan mahdollisuuden vaikuttaa meihin niin kuin sen pitäisi, Safkatutkan sloganissa sanottiin varmaan fiksuimmasti ikinä: Joka kerta kun syöt, ruokit joko sairautta tai ravitset terveyttä.
En usko että jokainen raaka-patukka ja isoilla terveysteksteillä muovipakkauksissa oleva tuote on sitä parasta ja terveellisintä ravintoa.
Mutta se on hyvä alku sille että kiinnostuu siitä mitä kaikkea hirvityksiä meille on kaupassa tarjolla. On kauniita kääreitä ja pakkauksia joiden kustannuksiin varmasti on mennyt enemmän rahaa kuin itse tuotteeseen joka odottaa syöjäänsä ulkokuoren houkutuksella..
Olen ainakin sitä mieltä että sen minkä itse luonnosta keräät voit luottaa että se on aitoa hyvää ruokaa. Siksi suosin marjoja, yrttejä, riistaa, sieniä ja tietysti se mitä ei sieltä metsästä saa niin kaupasta sitten. Tämä ruokapolku on niin pitkä projekti ja minusta tuntuu että jokaisen on se itse otettava selville. Meidän elimistömme toimivat eri tavalla ja vastaanottavat ruoan jokainen yksilöllisesti joten on mahdottomuus mennä yhtä ja ainoaa ohjekirjaa pitkin. Mutta muiden kertomukset ja kokemukset auttavat suuresti etsimään sitä omaa oikeaa :)
Ensi kesänä tutustun villiyrtteihin lisää ja sieniin. En malta odottaa kesää ja syksyä. Mutta nyt on lähdettävä jälleen yöksi töihin :) Hyvää tätä viikkoa ja palaamme jälleen murkinan pariin.
//Tekstin kaikki kuvat on lainattu internetistä.\\
Kiitos Satokausikalenterille kalenterista ja kirjasesta jotka lähetitte minulle.
Piiku :)
Olen jo pitkään pohtinut miten järjetön säädös on asetettu että jokin hedelmä tai vihannes ei ole myyntikelpoinen muotonsa vuoksi. Kyse on ravinnosta josta moni näkee kaiken lisäksi vielä huutavaa pulaa niin me täällä nakataan suuria määriä roskiin vain siksi että se ei täytä jotakin asetettua standardia. Onneksi asiaan on tullut muutoksia ja koko ajan tapahtuu lisää. Olkoon ruoka kaikkien ilona kippuraisena tai vinona :)
Suomalaiset ovat innostuneet kasviksista huraa ja jee. Vaikka itsekkin syön lihaa (toki tähän kuuluu valtava määrä kriteerejä) niin olen iloinen, että ihmiset innostuvat myös kasvikunnan tuotteista. Ei ole kovin terveellistä että kilo possunkylkeä yrittää epätoivoisesti joka päivä mahalaukussa sulaa marinaadin ja muiden hiilihydraattien kyllästämänä. Itsekkin ennen lukeuduin tähän porukkaan ja minusta tuntui että syöminen on välillä jopa pahasta kun tuli syötyä niin raskaasti ja isoja annoksia.
Tänään postissa tuli kirja jota olen pohtinut lukevani jo pitemmän aikaa. Kirja kertoo Mats-Eric Nilssonin näkökulmaa siihen mikä on Aitoa Ruokaa. Mies työskenteli yli 30 vuotta uutistoimittajana. Hän kertoo kirjassaan siitä kuinka paljon meille myydään kaupoissa tuotteita joissa lisäaineet juhlivat E-koodiensa kanssa kilpaa ja tuhoavat sen oikean herkullisen ruoan mahdollisuuden vaikuttaa meihin niin kuin sen pitäisi, Safkatutkan sloganissa sanottiin varmaan fiksuimmasti ikinä: Joka kerta kun syöt, ruokit joko sairautta tai ravitset terveyttä.
En usko että jokainen raaka-patukka ja isoilla terveysteksteillä muovipakkauksissa oleva tuote on sitä parasta ja terveellisintä ravintoa.
Mutta se on hyvä alku sille että kiinnostuu siitä mitä kaikkea hirvityksiä meille on kaupassa tarjolla. On kauniita kääreitä ja pakkauksia joiden kustannuksiin varmasti on mennyt enemmän rahaa kuin itse tuotteeseen joka odottaa syöjäänsä ulkokuoren houkutuksella..
Olen ainakin sitä mieltä että sen minkä itse luonnosta keräät voit luottaa että se on aitoa hyvää ruokaa. Siksi suosin marjoja, yrttejä, riistaa, sieniä ja tietysti se mitä ei sieltä metsästä saa niin kaupasta sitten. Tämä ruokapolku on niin pitkä projekti ja minusta tuntuu että jokaisen on se itse otettava selville. Meidän elimistömme toimivat eri tavalla ja vastaanottavat ruoan jokainen yksilöllisesti joten on mahdottomuus mennä yhtä ja ainoaa ohjekirjaa pitkin. Mutta muiden kertomukset ja kokemukset auttavat suuresti etsimään sitä omaa oikeaa :)
Ensi kesänä tutustun villiyrtteihin lisää ja sieniin. En malta odottaa kesää ja syksyä. Mutta nyt on lähdettävä jälleen yöksi töihin :) Hyvää tätä viikkoa ja palaamme jälleen murkinan pariin.
//Tekstin kaikki kuvat on lainattu internetistä.\\
Kiitos Satokausikalenterille kalenterista ja kirjasesta jotka lähetitte minulle.
Piiku :)
Ei kommentteja
Kiva kun tulit, kerro toki ajatuksesi tähän :)